Sukellus

Kaipaan alkumeren syleilyyn.

Haluan painaa korvat veden alle, olla kuulematta nykyajan vaatimuksia.

Olla rauhassa, keskittyä, ilman jatkuvaa suorittamista. Tyhjentää aivoni silpusta.

Elää hetkessä kuin lapsi, polskia ja sukellella niin kauan, että huulet tulevat sinisiksi...

Näyttelyn teokset saivat alkunsa kesällä 2017 Espanjassa Suomen Taiteilijaseuran Marbellan taiteilijaresidenssissä viettämälläni työskentelyjaksolla. Päällimmäisiksi muistoiksi matkasta jäivät lämpö, valo, kiireettömyys, espanjalainen päivärytmi siestoineen - ja Välimeren huikaiseva turkoosi.

Väreillä on ollut aina elämässäni suuri merkitys. ”Hurahdan” kausiluontoisesti milloin mihinkin väriin ja uskon, että näillä väri-ihastumisilla on myös syvempi, psykologinen merkitys. Ihminen kaipaa tiettyjä värejä tietyissä elämäntilanteissa. Kaikille väreille on aikansa ja paikkansa, ja eri ”värivaiheet” on käytävä loppuun.

Usean viime vuoden ajan elämäni on ollut melkoista suorittamista ja tasapainoilua suurperheen ja työelämän välisessä pyörityksessä. Näyttelyn tekemiseen uppoutuminen toi elämään kaivattua selkeyttä ja rytmiä. Suljin tietoisesti pois kaiken ylimääräisen, linnoittuduin erakkomaisesti työhuoneelleni ja keskityin vain maalaamiseen. Huomasin palaavani yhä uudelleen samaan aiheeseen, ja jopa samaan värimaailmaan, kuin en olisi saanut turkoosista lainkaan kyllikseni. Turkoosin värin sanotaan liittyvän kehittymiseen, muutokseen ja henkisyyteen. Sillä on myös puhdistava ja rauhoittava vaikutus.

Saman värin/aiheen toisto ja variointi oli hyvin meditatiivista, jopa terapeuttista. Se kertoneekin tässä yhteydessä tietynlaisesta zeniläisen mielenrauhan tavoittelusta - kaipuusta lapsuuden viattomaan ja puhtaaseen tilaan, kun elämä oli tässä ja nyt.

Maaliskuun pakkasessa 2018

Mari Isotalo

Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahasto on tukenut näyttelyä.