Poikilo-galleria

22.10. - 17.11.2019

MARI ISOTALO

Joskus, jossain

Muistin ja mielen kerrostumat ovat ihmeellisiä.

Eilisen päivän tapahtumat ovat tallentuneena lähimuistiin ja työmuistissa puolestaan ovat kaikki tänään hoidettavat velvollisuudet. Toisinaan unohdamme asioita, jotka pitäisi muistaa ja muistamme sellaisia, joilla ei olisi niin väliä. Vanhemmista asioista, kuten lapsuudestamme, muistamme yleensä vain välähdyksiä sieltä täältä - tuoksuja, makuja, ääniä, hetkiä ja tunnelmia. Lapsuudesta tutun musiikkikappaleen kuuleminen voi palauttaa mieleen kaukaisen muiston. Joitain mielen sopukoissa piileviä asioita ja tuntemuksia emme edes voi järjellä selittää.

Ilman muistia ja muistoja meillä ei olisi identieettiä. Kaikki muistiin tallentuneet asiat eivät ole sellaisia, joita edes haluaisimme muistella, mutta niillä on tärkeä merkitys minuudellemme.

Menneisyytemme on muokannut meidät sellaisiksi, kuin olemme nyt.

Tässä näyttelyssä pohdin vanhojen valokuvien kautta omaa menneisyyttäni ja muistojen merkitystä. Maalausten aineistona olevat retrotunnelmaiset kuvat ovat varhaislapsuudestani, ajalta kun asuimme Kouvolassa. Lapsuuteni oli melko tavallinen ja selvisin ilman suurempia traumoja. Kuitenkin lapsen tapa käsitellä tapahtumia ja tunnelmia on erilainen kuin aikuisen. Lapsi kokee asiat voimakkaammin kuin aikuinen, koska hänen käsityskykynsä ei vielä ole valmis eikä hänellä ole vielä kokemukseen perustuvaa viitekehystä turvanaan.

Vanhat valokuvat ovat tavallaan dokumentteja menneisyydestä, mutta kuitenkin saatamme muistaa asiat aivan erilaisina kuin ne valokuvissa näyttäytyvät. Voin itse esiintyä kuvassa, mutta kuitenkaan en muista kyseisestä tilanteesta mitään - tai muistan tilanteen aivan toisin kuin vanhempani. Saatan jopa katsoa omaa kuvaani melkein kuin kenestä tahansa vieraasta otettua kuvaa.