Kasvu 

25.6.-15.8.2010

Turun Museokeskus, Vanhan Raatihuoneen Galleria

 

Kasvaminen ei ole helppoa tämän päivän maailmassa. Sanotaan, että lapsuus lyhenee koko ajan, koska yhteiskunnalla ja jopa lapsilla itsellään on kiire päästä lapsuudesta ja siirtyä osaksi nuorisoa. Nuorisokulttuuri taas on yhä laajemman ihmisjoukon aluetta, sillä nuoruuden rajat ovat venyneet molemmista päistä.

Kasvaminen pitää sisällään odotuksia, toiveita, pelkoja, paineita ja ristiriitoja. Pitäisi rakentaa omaa, kokonaisvaltaista ja eheää persoonallisuutta jatkuvasti muuttuvien kauneusihanteiden ja roolimallien ristitulessa. Pieni lapsi katsoo ihaillen ja iloiten omaa peilikuvaansa – kunnes hän tulee tietoiseksi vallitsevista ihanteista; siitä, millainen ”pitäisi” olla.

Lapsuuden kokemukset vaikuttavat läpi koko elämän, ne jäävät meihin. Ei ole siis yhdentekevää, miten vauvan ja lapsen kanssa ollaan. Hän rakentaa omaa minäkuvaansa vanhemman katseen ja kosketuksen kautta. Jos suhtautuminen, katse on hyväksyvä ja rakastava, lapsi tuntee olevansa arvokas. Hyväksytyksi tuleminen omana ainutkertaisena itsenään, eikä ympäristön odotusten täyttäjänä, on terveen kasvun perusedellytys.

Teokseni kertovat pienin välähdyksin tarinoita lapsuudesta. Ajasta, jolloin tunteet ja mielikuvitus hallitsevat, keijukaiset ovat totta ja vauvanuket eläviä. Kuvista löytyy paitsi kauneutta, myös kapinaa. Lapset eivät ole kuvissani objekteja vaan omia persoonallisuuksiaan ja aktiivisia toimijoita; samaan aikaan hauraita ja vahvoja, arkoja ja itsetietoisia. Katseen suunta kuvassa kertoo paljon – lapsi voi katsoa varmuutta uhkuen suoraan kohti tai kääntää katseensa, vetäytyä. Vaikka useimmiten kuvassa näkyy vain yksi henkilö, ovat ne kuitenkin tarinoita kohtaamisesta, näkemisestä ja nähdyksi tulemisesta, vuorovaikutuksesta, johonkin kuulumisesta ja hyväksynnästä. Mukana on myös haikeutta kaiken katoavaisuudesta, hauraudesta ja muuttumisesta. Kun lapsi kasvaa ja oppii uusia asioita, avautuu paljon ovia uuteen, upeaan ja tuntemattomaan. Kuitenkin se merkitsee kaikessa hienoudessaan samalla myös yhden aikakauden loppua ja toisten ovien sulkeutumista.

Kansan Sivistysrahasto on tukenut näyttelyä.