VIATTOMUUS – INNOCENCE

13.2.-2.3.2010
Poriginal Galleria, Pori

 

Ote näyttelytiedotteesta

Näyttelyni koostuu vuosina 2009–2010 valmistuneista teoksista, joissa kantavina teemoina ovat lapsuus, tyttöys, kasvaminen, rajojen rikkominen, ympäristön repivät odotukset ja viattomuus. Elämäni kahden pienen tytön äitinä on tarjonnut minulle erinomaisen näköalapaikan kaikkiin näihin ilmiöihin. Välillä se on ollut kunnia, välillä riippakivi.

Teokseni saattavat hätäisellä vilkaisulla näyttää aurinkoisilta, mukavilta, viattomuutta ja kauneutta pursuavilta. Tarkemmin katsoessa niistä voi kuitenkin löytää lukuisia tasoja, nyansseja, ristiriitaisuuksia ja mustaakin mustempia sävyjä; viattomalta näyttävä lapsi onkin tehnyt jotain luvatonta, huoleton lapsuuden leikki taas on tietoista ja tiedostamatonta valmistautumista raadollista maailmaa varten. Lapset eivät ole pysähtyneitä ja muuttumattomia objekteja, vaan omia persoonallisuuksiaan, itsenäisesti ajattelevia ja tuntevia olentoja. Lapset ovat yhtä aikaa ihania ja kamalia.

Uusimmissa maalauksissani olen käsitellyt mm. pienten tyttöjen luontaista halua tulla hyväksytyksi ja ihailluksi. Pikkutytöt keimailevat, he haluavat hurmata ja tuntea olevansa kauniita – kuten kai kaikki naiset. Itsetunnon ja identiteetin kehityksen kannalta prinsessa- ja roolileikit ovat tärkeä vaihe naiseksi kasvamisessa, ja sinällään hyväksyttäviä. Kuitenkin ulkonäkö- ja pärjäämispaineet, samoin kuin vaara joutua hyväksikäytön uhriksi alkavat tänä päivänä yhä nuorempana. Sosiaaliset mediat ja virtuaalimaailma tarjoavat lukemattomia uusia mahdollisuuksia niin hyvässä kuin pahassa. Keimailustaan huolimatta lapsi ei ole aikuinen, vaan lapsi, joka hakee ympäristöltään hyväksyntää, turvaa ja rakkautta.

Tyttönä oleminen ei ole, eikä saa olla vain passiivista prinsessana, näyttelykappaleena, kilttinä tyttönä olemista. Tyttöys on yhtälailla aktiivisuutta, riehakkuutta, raivokkuutta, rakastamista. Lapsilla – myös tytöillä – pitää olla oikeus omiin tunteisiinsa ja myös niiden näyttämiseen.

Teosteni tarkoitus ei ole antaa valmiiksi pureskeltuja vastauksia, alleviivata tai julistaa. Sen sijaan teokseni ovat pieniä ja hiljaisia huomioita, ohikiitäviä välähdyksiä lapsuuden ja viattomuuden, tässä hetkessä elämisen puolesta.