PALAPELI

Galleria Regina  12.4. - 3.5.2007

Ote näyttelytiedotteesta

Elämä on kuin palapelin kokoamista. Yritämme rakentaa ehjää kokonaisuutta, mutta usein lopputulos onkin aivan toisenlainen kuin olimme suunnitelleet. Joskus palaset loksahtavat kohdalleen, joskus ne ovat täysin hukassa. Toisinaan kaikki tuntuu hajoavan palasiksi. Aina ei käytettävissä edes ole minkäänlaista kokoamisohjetta, tai ohjeet ovat yhtä pirstaleisia kuin itse pelikin. Palapelin kokoaminen, kuten elämäkin, on yritystä, kokeilua ja erehdystä, jopa tasaisen tylsää ja hiljaista puurtamista. Usein haluaisimme koota vain helpot ja innostavat kohdat ja jättää vaikeat ja tylsät osat kokonaan väliin. Mutta hankalatkin asiat on jaksettava käydä läpi, sillä ilman niitä ei kuva pysyisi koossa. Palapelin palat limittyvät toisiinsa antaen toisilleen syyn, seurauksen ja merkityksen.

Maalaukseni ovat palasia, välähdyksiä elämästä: arjesta ja juhlasta, menneisyydestä ja nykyisyydestä, ilosta ja surusta. Palat saattavat vaikuttaa irrallisilta ja mitättömiltäkin, mutta pienuudestaan huolimatta ne ovat tärkeitä osia elämän jatkumossa.

Etsin maalauksissani ihmisyyden ydintä, jonkinlaista ”punaista elämän lankaa”. Mikä loppujen lopuksi on tärkeää? Voisiko olla niin, että elämän tarkoitus ei olekaan olla ja tehdä jotain suurta. Ehkä todellinen merkitys ja onni löytyykin pienistä asioista? Lapsen huojuvista ensi askeleista, keittiön pöydän ääressä istumisesta. Tunteesta, että kuuluu jonnekin ja tulee siellä ymmärretyksi.

Näyttelyni esittää pieniä paloja elämästä, mutta se ei ole elämän koko kuva. Toisaalta, voiko elämän palapeli koskaan olla valmis? Tarvitseeko sen koskaan olla valmis?